tiistai 30. syyskuuta 2014

Kasvatuskipuja

Kuvien tyyppi ei liity otsikkoon millään lailla,hän on tällä hetkellä elämänsä kanssa tilanteessa missä hymyillään vaan ja nautitaan. Meillä asuva vanhempi kaveri taasen on astunut elämässään uudelle uhmakaudelle ja koettelee ihanasti vanhempien kasvatustaitoja ja kärsivällisyyttä. Tunteet pelissä, kasvattavia hetkiä taas sekä pikkumiehelle että vanhemmille. Miten monta kertaa päivässä voi kuusivuotiaalta palaa pinna,keittää yli,palaa hihat? Veikkaisin jotain lähemmäs pariakymmentä, samalla olisi itse pysyttävä ihan zen-tilassa siinä vieressä.Melekosta.


Mutta kevyempiin aiheisiin eli lastenvaatteisiin, ihan parhaat ja vielä upean näköiset leggarit löytyy sitten Citymarketista! Tässä kun viimeaikoina on ollut tapetilla mm. Polarn O Pyretin sisävaatteiden laadun heikentyminen suhteessa hintaan niin tässäpä esimerkki juuri päinvastaisesta,Lotta&Lassi-merkin 5€ leggarit,unelmat! 

Ja kyllähän täällä jo vähän valmistellaan tulevaa,enää puuttuu vauva:) 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Ei se tule itsestään

tai nimenomaan itsestä mutta ei automaattisesti,se positiivisuus. Sitä pitää harjoitella ja välillä se meinaa unohtua,sellaisina päivinä kun huomaa että meinaa hiipiä jostain narinaa,valitusta,epäkiitollisuutta ja muita turhia kavereita niin pysähdyn.




 Keitän kupin lempiteetä (Kusmi Tea,Lahdessa löytyy Petit St.Louis kaupasta) ja keskityn hetkeksi jonkun muun kuvittelemaan maailmaan.
 Kaadaan karkit kauniiseen astiaan.


 Sitten keskityn seuraamaan 4-veen tanssiin keskittymistä, trikoomekoissa ei ole muuten Mini Rodinin voittanutta.
 Teen miehelleni eväät töihin,pakkaan ne hieman normaalia kivemmin jotta lauantaina töihin meno tuntuisi hieman kevyemmältä.
Laitan eteisen lattialle tippuneen miniruusun lasiin ihasteltavaksi. 
 Kiharran hiukseni ja laitan päälle vaatteet missä on hyvä olla, eli seepratrikoot mitkä ei kiristä mistään ja Lindexin t-paidan joka tuo mieleen Pariisin reissun muutaman vuoden takaa ja Liu Jon pehmeän neuletakin.
Ne on ne pienet asiat, ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Minä en osta mitään.



 Alkujaan ajatus lähti siitä että maapallon uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutuspäivää vietettiin tuossa taannoin, viime kuussa muistaakseni. Ja jos kaikki maailmassa kuluttaisivat kuin me suomalaiset olisi ylikulutuspäivä asettautunut jonnekin tuonne huhtikuun puolelle! Töissä työkaverin kanssa ahdistuttiin tästä ajatuksesta päivä päivältä enemmän mitä syvemmälle keskusteluissa ajauduttiin ja jossain vaiheessa ruvetiin puhumaan että josko itse lopettaisi hetkeksi kuluttamisen,turhan kuluttamisen.
Mä en ole kauhean innoissani ikinä lähtenyt mukaan mihinkään tipaton tammikuu,sokeriton syyskuu-juttuihin, olen kokenut usein että jos on kohtuudella elävä ei suuria ääriliikkeitä tarvitse elämässä tehdä, luopua siis tyystin jostain. Muoviton syyskuu tosin sai mut jättämään pois kaiken turhan muovin mutta koen sen enemmän pysyvänä kuin syyskuun kestävänä ratkaisuna.
Tämä ostoslakko on jäänyt kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja päätin nyt tarttua tuumasta toimeen ja olla loppuvuoden ostamatta itselleni mitään,yhtään mitään (ruokaa ym ei tietenkään lasketa).
Kuten kuvista huomaa en usko että mikään ostos tulisi tarpeeseen, mutta he ketkä minut hyvin tuntevat tietävät että tämä ei ehkä ole niin helppoa mutta eihän mikään muutos ole. Sitäpaitsi jään äitiyslomalle ensi kuussa ja nyt alkaa olemaan viimeiset kuukaudet säästää hoitovapaalle tarvittavat eurot, tämä on siis taloudellistakin.
Tsemppiä mulle!



maanantai 8. syyskuuta 2014

Valaisin sneek peak


 Meillä on huonekorkeus korkeimmillaan kuutisen metriä ja Secto Designin Octo on saanut roikkua ylhäisessä yksinäisyydessään jo tovin kun ollaan mietitty sille kaveria. Ja mietitty että saarekkeen päälle vai ruokapöydän päälle vai molempiin vai vai....


 No nyt se saa kaverikseen tuohon saarekkeen päälle roikkumaan Artekin A330S:n, musta lamppu punaisella johdolla, täydellinen.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Lahen taidelauantai


 Bussia odoteltiin. Ja taidelauantai tarjosi mulle ihania uusia näkökulmia omaan kotikaupunkiin.


 Lahessa oli tänään taidelauantai ja ympäri keskustaa oli kaikenlaista tapahtumaa niin pienille kuin isommillekin. Rautatienkadulla on Puoti niminen ihana putiikki missä myydään kotimaista designia ja vintagevaatteita, mm aarrekidia,marakattimarssia ja aikuisille löytyy ainakin R/H-merkin herkkuja,kannattaa kävästä. Tänään Puodin edessä sai maalata lapset liiduilla katuun, hauska idis.

 Sitten käytiin "meidän linnassa" niin kuin seurana ollut pikku E taisi todeta, ei meillä Lahtelaisilla taida muuta linnaa olla kuin tuo kaunis kaupungintalo. Jos paikallisena ei ole tullut käytyä niin kipaiskaa tämäkin joskus läpi, mut ainakin yllätti miten hieno rakennus oli sisältä.

 Yllätti myös se että Hämeenkadulla entisissä City Poolin-tiloissa on joskus toiminut kauppahalli ja tänään siellä oli käsityöläismarkkinat. Seinillä oli piirustuksia mitä tiloihin oli suunniteltu ja sinne sai myös kirjoittaa oman ideansa, suunnitteilla kuului olevan jonkinlainen tuottajatori-tyyppinen kauppahalli,saas nähdä mitä tulee.

Lahen paras kauppa Petit St. Louis Store järjesti sisäpihallaan designkirppiksen ja grillailua,ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen myös ensi vuonna,käteisen kanssa,siellä näytti olevan vaikka mitä designherkkuja kaupan.  Kauppa itse ansaitseekin oman postauksensa myöhemmin.


A ainakin tykkäsi, osallistui myös kyselyyn missä piti kertoa Lahen kaunein ja paras paikka, kuulemma jäähalli.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Miten mä sen koen

Äitiyden.
 Nämä ajatukset on pyörineet mun mielessä jo tovin, tuntuu että kaikki kolumnit käsittelee aina sitä äitiyden rankkuutta huumorin kautta, milloin toinen lapsi ei saa tarpeeksi huomiota ja milloin äiti on kuin nukkuneen rukous ja sitä ja tätä. Satun nyt olemaan eri mieltä.
Koen äitiyden jotenkin luonnollisena, en suoritteena tai pakotteena. Olemme äärimmäisen kiitollisia että olemme saaneet kaksi tervettä lasta ja että odotamme vielä kolmatta syntyväksi.
 En koe luopuneeni mistään, päinvastoin, meillä oli mahdollisuus valita, saimme lapsen ja sitten toisen koska niin toivoimme,me toivoimme. Kolmas lapsemme on herättänyt hieman jo ristiriitaista vastaanottoa, teillähän on jo tyttö ja poika? Mutta olemme onnekkaita, halusimme kolmannen,ei vahingossa eikä tahallaan vaan toiveesta.
 En näe myöskään sitä että E:n syntyessä A olisi jotenkin ollut paitsiossa, perheeseen nyt syntyi toinen lapsi,mitä sitten? Minusta se oli täysin luonnollista, sopetumista uuteen tilanteeseen kyllä mutta ei nyt sen kummempaa. Kaikesta ei tarvitse tehdä niin älyttömän vaikeaa ja suurta numeroa, kyllä se ensimmäinen lapsikin saa rakkautta ja huomiota, ei rakkaus jakamalla lopu.
 Aika puhtaalla omallatunnolla voin sanoa että yhtään lasia viiniä ei ole jäänyt juomatta tai juhlaa juhlimatta sen takia että olen äiti,että lapset olisivat jotenkin estäneet aikuisten juhlat. Kaikkiin ei tule mentyä tietenkään,ei siksi että minulla on lapset ja he eivät salli vaan siksi etten minä itse halua, teen itse sen valinnan, eivät lapseni.
Ehkä tämä näkökulma ärsyttää eniten, lasten takia luovuin siitä ja tästä, urheilusta ja omista harrastuksista. Lempikysymykseni tähän kohtaan on aina:Kuinka monta tuntia katsoit viime viikolla televisiota? Aivan, olisitko voinut kuitenkin tehdä jotain niitä omia juttuja;)



 Halusin vaan sanoa, että yhteen elämään mahtuu lapset ja aikuisten omat jutut. Mun mielestä ja aika iisisti.






torstai 4. syyskuuta 2014

Vuodenaikojen välissä


 Kun ei olla ihan vielä syksyssä, voi laittaa Sebagon neuleen ja fiilistellä vielä mennyttä kesää. Jalkaan Fred Perryn kengät mitkä vievät väkisinkin ajatukset vesille ja fiiliksen vielä kesään,kun laittaa sortsien tilalle farkut niin ollaan kuitenkin jo syksyn puolella.