10 päivää

Viimeiset 10 päivää on mennyt tuijotellessa,on se aina yhtä ihmeellistä ja nyt jotenkin ihan erityisen ihanaa. Johtuuko se siitä että tiedän tämän olevan viimeinen kerta, osaan vain olla ja nauttia tuosta vauvantuoksusta,mihinkään ei ole kiire eikä hoppu,kuten se Nasu sanoi että my favourite day is today. 

Tänään vielä täysillä nuuhkitaan maidontuoksuista pikkunukkujaa mutta olen myös todella fiiliksissä voidessani taas laittaa päälle jotain muutakin kuin vaatteita missä lukee mamma;) Niihin tunnelmiin siis pian.

120 viikkoa ja 9 päivää

 Kun on elämänsä aikana ollut raskaana 120 viikkoa ja 9 päivää, on vahva tunne siitä että se riittää,mulle,nyt.
Maha ei ole enää niin söpö ja pieni, aika ei riennä se matelee...vai eteneekö se edes?
Silti, matka on ollut huikea,jokainen näistä yli 40 viikon reissuista on ollut omanlaisensa ja eri elämäntilanteissa. Nyt kun tämä viimeinen reissu on päättymässä tuntuu se edelleen yhtä ihmeelliseltä kuin se ensimmäinen, tuleeko meille oikeasti kohta vauva? Jokainen kerta se on yhtä suuri ihme.

 Viimeiset viikot ovat menneet vain olemalla,odottamalla.....kuvaamiseen,pukemiseen,mihinkään ei ole riittänyt energiaa saati ajatusta.Kohta taas riittää. 120 viikkoa ja kuinka monta päivää?

A330S

Artek A330S,siinä se nyt roikkuu ja on täydellinen.
Enää puuttuu että joku siivouskeiju tulee ja pyyhkii mun kaapin ovet;)

Vielä on etsinnässä muutamia kalusteita,parit verhot ja ainakin yhdet kehykset ja sitten alkaa olla meilläkin valmista. Ai niin ja ulkovalot,ne tosin on jo olemassa,tarvitsee vain asentaa.

Ai että, tänään on pakko tehdä pipareita tai torttuja uuden työvalon kunniaksi!

Armor Lux,Latte ja Lloydin Henry

 Tuo kolmikko teki lauantaista astetta paremman. Armor Luxin trikoopaitojen voittanutta ei ole,mulla löytyy eri väriyhdistelminä näitä raitoja mutta tämänpäiväinen on klassisin,toki myös numeroa suurempi kuin muut ja mahtuu kivasti vielä päälle. Jalkaani menee muuten Guessin normifarkut vieläkin,ovat boyfriendmallia niin en oikein normaaliolosuhteissa ole käyttänyt kun eivät istu mutta tässä poikkeustilassa ihan kivat. Ja luottovaate numero kaksi on tuo täälläkin nähty Henry Lloydin neuletakki,klassikko malliltaan ja väriltään, menee syksyllä ja talvella.
Ja kolmas lauantain pelastajista,Latte,juonkohan enemmän vettä vai latteja?

Latte on juotu ja mieli piristinyt, mieheltäni tilattu kotiintuomisina töistä ihan kreisi listä syntisiä herkkuja...pakko ulkoilla siis,jos ei itseni niin lasten takia;) Ihana lauantai.Kuitenkin.

Confidence is not for sale

Olen tyyliltäni klassinen pukeutuja,pienellä twistillä,välillä konservatiivisempi ja välillä taas hieman leikkisämpi mutta oma tyylini on selkeä,itselleni siis;) Itseluottamus ja hyvä olo kun ei ole kaupan vaan lähtee itsestä ja mulla tyyli ja pukeutuminen on iso osa sitä.

 Yksi vaatekaappini peruspilareista on farkkupaita, tätä yksilöä metsästin yllättävänkin kauan ja lopulta merkkien ohi meni niin väriltään kuin malliltaan H&M:n versio klassisesta farkkupaidasta. Vaikka rakastankin laatua ja hyviä materiaaleja niin aina merkki ei ole tae itselle just siitä parhaasta. Nyt kun olen joutunut tinkimään tyylistäni aikalailla tämän kolmannen raskauden kohdalla,farkkuapaidan virkaa toimittaa farkkutunika,sekin henkaltajamaukalta. En malta odottaa että pääsen yhdistelemään taas asuja,muutenkin kuin seepralegginseihin ja villasukkiin;)

 Pieni E häärää aina vaatehuoneessa yhtä ja toista.

 Perheen miehiltä löytyy samainen vaatekappale myöskin, pienemmällä Ciraf-merkin ja isommalla Dressmannin slim fit-malli. Kannattaa siis välillä kiertää klassikoiden perässä myös halpaketjut,vaikka farkuissa vannomme koko perhe tiettyihin merkkeihin ei se sama pätenytkään paidoissa. Isommallekin perheen miehistä meinaan katsastin Levikset,Dieselit sun muuta mutta malli ja väri oli Dressmannin verisossa paras.
Jatkossa nämä vaatekaapin kulmakiviin kuuluvat postaukset löytyvät aina vaatekaapin klassikot-tunnisteen alta.
Nyt pitäisi löytää vielä Pikku E:lle omansa?

Tytöt ja pojat

 Oltiin tytöt aamupäivä kaupungilla, pinkkineiti piristi harmaata päivää sekä pukeutumisellaan että olemuksellaan. Hän on sekä sisältä että ulkoa pinkkiä.
Illemmalla pojat taaseen olivat omissa hommissaan, kaatopaikalla,missäs muualla? Hän taas on omimmillaan työkalut kädessä,miesten hommissa.
Milloin heistä tuli niin tyttö ja poika?
Minä,äitinä taas,olen täysin valmis lähtemään hakemaan tätä kolmosta kotiin,laskettu aika on jo niin käsillä,pinkkiä vai sinistä?
Pinkki oli pukeutunut MiniRodinin parkatakkiin,Makian pipoon,RalphLaurenin housuihin,KappAhlin neuleeseen ja varmuuden vuoksi pakannut minikånkeniinsa kirjan ja pehmolelun.
Sininen valitsi vähän käytännölisemmät kuteet Henkkamaukasta ja pipo on suomalaista suunnittelua maailmalta,Verbierista käsin eli Sauna.
Äiti sitten, Mamat henkkamaukasta ja kengät Biancosta,takki muuten myös henkkamaukkaa.

Jos nyt ihan vähän vaan...

Sieltä se kuitenkin taas tulee nopeammin kuin osasi kuvitella,JOULU. Muutama prototyyppi mahdollisista joulukorteista,viime vuoden Blossa-pullo esille,kynttilät palamaan ja ikkunalaudalle ensimmäinen purkki piparimuotteja.

Ja nyt kun nuo muotit ovat tuossa,tekee mieli jo alkaa leipomaan pipareita ja täyttämään taloa pikkuhiljaa Joulun tuoksuilla. Maanantaina ehkä kaupasta hyasintti,tiistaina yhdet valot sisälle tunnelmaa luomaan. Tästä se lähtee,vuoden taianomaisin aika.

Päivän keitto

Välillä unohtaa ottaa pakkasesta raaka-aineet sulamaan ajoissa,eikä viitsi mennä kauppaan,silloin katsotaan kaappiin ja tehdään ruoka siitä mitä löytyy.

Tykkäsin.

munlainen maailma

 Mä olen rauhallisempi ja enemmän läsnä silloin kun meillä on siistiä ja kaikki tavarat on paikoillaan, jos taas näin ei ole huomaan olevani ärtynyt,ehkä vähän väsyneempikin,laiskempi ja ottaa koko ajan päähän,tiuskinkin. Siksi olen oppinut (vihdoin) laittamaan kaikki tavarat aina paikoilleen ja pitämään kodin siistinä,se tekee minustakin paremman ihmisen.
Jos en laita aamulla päälle vaatteita missä koen olevani täysin oma itseni, koko päivää leimaa sellanen ärsyttävä fiilis,joku häiritsee koko ajan. Mulle ei ole ihan sama mitä mulla on päällä, sillä on tosi iso merkitys mulle, kun olen pukeutunut omasta mielestäni itsenilaisesti, voin hyvin.
Mulla on koko ajan olemassa joku tavoite mitä kohti olen menossa, tämä on meille mieheni kanssa luontainen olotila,jos näin ei olisi emme olisi me.
Minulle kolmaslapsi on aina ollut ajatuksissa, en koe meistä tulevan nyt suurperhettä,me olemme me. Lapset eivät ole täyttäneet koko elämääni, teen paljon muutakin, en välillä ymmärrä miksi lapsiperheen arkea pidetään kaoottisena ja vaikeana ja kaikki on koko ajan niin poikki. Välillä taas ymmärrän.
On mahtavaa kun ymmärtää koko ajan enemmän itsestään ja uskaltaa toimia elämässään niin miten itse tulee paremmaksi ja onnellisemmaksi ja samalla toivoo heijastavansa joskus sitä positiivisuutta ja elämän nauttimisen fiilistä myös muille.
Ja ehkä tärkeimpänä,antaa muiden elää sitä omanlaistaan elämää.

 Ja ihan munlainen asu, raitamekko sukkiksilla ja neuletakki kylmää torjumaan.
(Mekko KappAhl,neule LiuJo)