lauantai 31. tammikuuta 2015

Keittiö








 Tässä tämän hetkisessä tavara ahdistuksessa törmäsin isäni ottamiin keittiökuviin ajalta kun muutimme.
Ja niissä on tällä hetkellä tavoittelemani selkeys.
Talomme on siis Aeroc-kivitalo, itse piirretty ruutupaperille ja arkkitehti sitten piirtänyt puhtaaksi ja tehnyt asiantuntevat muutokset. Keittiön olemme suunnitelleet itse, tilattiin se yhden miehen keittiöfirmalta tästä ihan läheltä ja ollaan oltu kyllä tyytyväisiä,varsinkin funktionaalisuuteen.







 Serkkuni vaimon vinkkaamana meille tuli kaksi uunia, ovat olleet varsinkin juhlia järjestäessä kätevät,sekä nuo kaksi jääkaappi-pakastin yhdistelmää vierekkäin ovat toimivat. Ilman tuplia pärjäisimme myös mutta kun tilaa oli ovat nämä olleet hyödylliset.
Koko alakertammehan on valkoista 60x60 laattaa, helppo pitää puhtaana,paitsi saumat. Mulla on appiukolta lainassa höyrypesuri niitä varten mutta jostain syystä se on edelleen kaapissa,pahvilaatikossa...


Tällä hetkellä meillä on kaappien päällä muutama taulu,toisella puolella muutama keittiötavara ja tasoilla selkeästi liikaa tavaraa, vai johtuuko keittiön tämän hetken hieman raskas fiilis vain valon puutteesta?

perjantai 30. tammikuuta 2015

Saako tätä edes sanoa ääneen?



nykypäivän Suomessa ja nyt kun keskustellaan taas subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta,mutta että lapsiperhe arki ei ole automaattisesti rankkaa. Otan aiheen esille taas, on oltava toinenkin tapa kuin negaation kautta.
Ja uskallanpas sanoa vielä että meillä ei syödä eineksiä,käytän kestovaippoja ja jaksan joka ikinen päivä meikata ja pukea itseni ns.nätiksi. Ja yksi lapsistamme on ihan pieni vauva joka ei nuku vielä kokonaisia öitä. Ja silti mielestäni minulla ei ole rankkaa vaan minulla on arkeni viisihenkisessä perheessä.





 Suurin tekijä mulla on mun asenne sekä se että katsoin peiliin tarpeeksi kauan ymmärtääkseni mun heikkoudet ja ne hetket missä aina törmään pääedellä seinään. Ja sitten kun ne hyväksyy ja lähtee muuttamaan niitä piirteitä ja seinääntörmäämisiä tulee arjestakin aika siistiä, jopa juhlaa;)


Ehkä se on enemmänkin tapa valittaa, onko? Kun eihän se nyt oikeasti voi olla niin kamalaa että lapset täytyy talvella pukea muutamaan kerrokseen vaatetta, monta kertaa päivässä.Kun he käyvät vessassa täytyy pyllyt pyyhkiä,joka kerta.
Jos kahvit jäähtyy keitä uudet, jos yöllä valvotaan kato vaikka samalla netflixista joku sarja ( Suits on esimerkiksi hyvä;), jos aamulla on aina kiire herää vähän aiemmin, jos illalla on aina kiire aloita iltatoimet vähän aiemmin.....
Mulla oli yllättävän moni asia mikä otti päähän niin ihan siitä kiinni etten ollut katsonut sinne peiliin tarpeeksi, nyt kun olen on arki ihan ääneen sanottuna ihanaa!

Do I even dare to say this out loud? That I do not find it hard to be a stay-at-home-mom, in todays Finland it seems that it is more of a rule than an exception to complain about how utterly exhausting it is to be a mom.
And I even throw in the fact that we make food from scratch,I dress up nicely every day and I have a baby who does not sleep through the nights and still I find this great.
The biggest factor in my life is my attitude, which is positive. I have stared in to the mirror to see my flaws and worked my way out.
But c'mon if your coffee cools before you get a change to drink it, make a new one,how hard can it be;)
It is your attitude that counts, in everything and always.








keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Eat your greens


Uhkasi mennä ruokailut jo jos ei hyvällä niin pahalla linjalle. Mä näen ihan punaista nykyään jos ruokaa heitetään huvikseen menemään ja lapsia kun ei viitsi pakottaa syömäänkään koska ruokaan olisi toivottavaa syntyä positiivinen suhde. Yksi elämän highlighteista on hyvä ruoka.
Miksi en ollut ottanut lapsia enemmän mukaan ruoan laittoon, no laiskuuttani, mutta nyt kun otan alkaa tunnelin päässä olla valoa.


Kuinka ärsyttävän yksinkertaista, kun ihan ite-tehtynä tuntuu se ruoka maistuvan ihan erille,olishan se pitänyt muistaa. Lähettiin rohkeasti lasten kanssa sokerittomalle viikolle maanantaina. Viikon ruokalistaan suunnittelin mukaan myös väli- ja iltapalat ettei tuu kiireessä mitään hätäratkasuja ja toistaiseksi ollaan selvitty. Sekä hengissä että positiivisessa hengessä.


Eat your greens ei ole meidän lapsille ollut mikään lempimotto, mutta päätin että nyt en luovuta,enää ikinä. Smoothiet ja mehujäät siis aseeksi, tuossa yllä on avokado-päärynä mehujää tältä päivältä ja toinen söi, toinen ei. Melkein voiton puolella siis;)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ikea



 Siksi. Mulla on rakkaussuhde Ikeaan.
Skandinaavista selkeyttä mutta ennen kaikkea rakastan sitä funktionaalisuutta. Pieteetillä mietittyjä ratkaisuja,helppoutta.
Olkoon Ikea ikuinen syntini, olen luvannut itselleni olla vuoteen ostamatta kaupasta mitään uutta vaatetta mutta Ikea saa kaiken anteeksi. Taannoinen lista Ikeaan oli lyhyt ja ytimekäs, tarpeeseen.








 Keltaisen kassin sisällöstä yksi hylly joutuu takaisin joten pääsemme sinne pian uudestaan. Monelta Ikean reissulta enemmän tarttuukin ideoita kuin ostoksia nykyään, ja inspiroituneena myymälän funktionaalisuudesta tulee kotonakin mietittyä aina uusia näkökulmia viisihenkisen perheen arjen pyörittämiseen. (meitä on oikeasti jo viisi!!!)
















 Meidän tyyli myös pukeutumisessa on Artekia ja Ikeaa. Lapsilla Ikean reissulla oli handmedownsia ihanilta naapureilta, H&M:ää ja ripaus Makiaa.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Zero Waste?

Luomu,eko,kierrätys olivat todella pitkään mulle sanoja mistä mieleeni tuli aina retrokankaista tehtyjä vaatteita,letitettyjä hiuksia,meikittömiä kasvoja ja kaikkea vähän vihreänharmaata ei niin hirveän kiinnostavia assosiaatioita. Kunnes. 
Huomasin yhä useammin ärsyyntyväni turhasta muovista,roinasta,ylimääräisestä tavarasta kotona ja sitten törmäsin sattumalta blogiin zerowastehome  ja se oli menoa.Ensin ajatuksellisesti ja nyt pikkuhiljaa konkreettisesti. 
Tuo ylläoleva tyhjä lasipurkki on heidän nelihenkisen perheen jätemäärä vuosittain.Luit oikein. 


Ehkä eniten ajatuksia herättävää oli tajuta että johtoajatus ei ole se että kierrätät vaan vähennät sitä mitä kierrätät. Refuse. Kannattaa pitää tuo yksi sana mielessä kaikenaikaa, kieltäytyä turhasta. Ja yllättäen kyllä se vaatii hieman rohkeutta.


Mieheni jaksoi ihailtavan pitkäjänteisesti kuunnella miltei päivittäistä kommentointiani aiheesta, tarvitaanko me oikeasti seitsemän paistinlastaa vai kaksi todella hyvää? No matka on pitkä ja ihan Bea Johnsonin tyyliseen ääripäähän en ole matkalla mutta on hyvä hieman ravistella paatuneita kulutus- ja etenkin omistustottumuksia. Kaikilla tämän tien asukkailla on varmasti esimerkiksi oma ruohonleikkuri, montahan kertaa kaksikymmentä taloutta ajaa synkronoidusti nurmikkoa? Vähempikin riittäis;)
Hän,mieheni siis tarttui toimeen, kuutisenkymmentä tyhjää henkaria killuu rekillä.  Ja kun pääsee ostamaan tarpeeseen niin se tuntuukin paremmalta.

Refuse.Reduce.Reuse.Recycle.Rot.
And only in that order.


torstai 22. tammikuuta 2015

So far so good







Tämä vuosi tuntuu kaikista tähän asti alkaneista parhaalta.
On keskitytty olennaiseen, perheeseen ja ystäviin.
On tulossa huikea vuosi, sen ihan tuntee.