Kahestaan

Hän on seitsemän. Hän on luonteeltaan erilainen kuin minä,törmäämme tällä hetkellä henkisesti toisiimme usein,välillä täysillä ja välillä vaan pienesti. Ehkä se on hänen kehitysvaiheensa, ehkä se on minun kehitysvaiheeni,mene ja tiedä. Tiedän että molemmat kaipasimme tälläistä yhteistä päivää, rauhan olla kaksin (tai no oli meitä kolme mutta kun ne pikkuvarpaat osaa vielä olla niin nätisti).
Menimme museoon.
Lahden historiallinen museo on kaunis jo itsessään, en ole siellä aiemmin käynyt tämän kolmetoistavuotisen täällä asumisen aikana,ehkä noloakin vähän,vai unohdus.
Sillä tykkään kulttuurista todella,muistin meinaan maanantaina yhtäkkiä kirjastossa että nautin joskus aiemmin runoista ihan tosissaan,taidan olla jarruttanut näissä ruuhkavuosissa kun tällälailla olen oppinut tuntemaan itseäni taas;)

 Jokatapauksessa nuo ylläolevat Maria Laineen maalaukset saivat minut käymään tuon huoneen kahteen kertaan, pysäyttäviä. Museon ensimmäinen kerros koostui nykytaiteen ja vanhojen teosten yhdistelmistä, siellä oli kaikille aisteille jotain ja lapsen makuun huikea!

Ja sitten tuo seiskavee jaksoi olla loputtoman kiinnostunut Lahden palosta, talvisodan pommituksista ja mitä kaikkea se Fellmannin herra nyt omisti ja hääräsi.

Vaunujen kanssa pääsi kaksi ekaa kerrosta tuollalailla pupunkorvia vaan näyttämällä, iisisti,kolmanteen ei ollut kuin portaat.

 Koko museon siistein huone, pimeä asenäyttely siellä kolmannessa kerroksessa,siistii ja makeeta ja justtollasellakonekiväärillämäkinhaluaisinampua-tyylistä upeaa!

Me viihdyttiin tuolla semmoset pari tuntia, ratkottiin mistä Lahden palo aikoinaan syttyi-mysteeriä ja luettiin ääneen tarinoita Torin arkeologisista kaivauksista. Teki hyvää Lahtelaisille vähän syventää tietoutta omasta kaupungistaan.

Jotenkin oli sopivaa että satoi aivan kaatamalla kun poistuttiin tuolta, muistan päivän nyt paremmin,kun juostiin täysiä kaatosateessa ihan kahdestaan (oli meitä kolme) PikkuVeskun puistossa. Siellä ei meinaan ollut ristinsielua paitsi me ja linnut.

 Paistettiin ruoaksi lettuja, nostettiin malja kesälle ja hänelle ja oltiin ihan kuin me ei koskaan oltaiskaan törmäilty.

Päiväuniaika

Perheessä, lapsiperheessä on yleensä aina menossa joku univaihe, ja vinkkinä nyt mun kaikille ihanille vanhemmuuden kynnyksellä oleville ystäville että antakaa toistenne nukkua,vaikka päiväuniaikaan;)
Me lähdettiin lasten kanssa pienelle retkelle jotta eilen lasten takia yöllä ylös pomppinut työssäkäyvä sai töistä tultuaan nukkua päiväunet hiljaisessa talossa.

Lahessa parhainta kesäantia on aina vaan tuo Pikku Veskun ranta ja satama-alue, voiskohan noita penkkejä maalata ihan ympäri kaupunkia niin tulis vähän ilosempi fiilis?

Minä ja nämä pikkuvarpaat oltiin laitettu Gantin mekot päälle, mulla äidiltäni keskimmäisen tyttären synnytyslahjaksi saatu ja pikkuvarpailla second handia.  Ja elämän pieniä iloja on tuo Ralph Laurenin crossbody, lompakko ja puhelin lähellä ja kädet vapaana,millaista elämä olikaan ilman tätä;)

Hiirikengät hiersi,paljaat varpaat pisteli.Kesä.

Lahen taidelauantai

 Bussia odoteltiin. Ja taidelauantai tarjosi mulle ihania uusia näkökulmia omaan kotikaupunkiin.

 Lahessa oli tänään taidelauantai ja ympäri keskustaa oli kaikenlaista tapahtumaa niin pienille kuin isommillekin. Rautatienkadulla on Puoti niminen ihana putiikki missä myydään kotimaista designia ja vintagevaatteita, mm aarrekidia,marakattimarssia ja aikuisille löytyy ainakin R/H-merkin herkkuja,kannattaa kävästä. Tänään Puodin edessä sai maalata lapset liiduilla katuun, hauska idis.

 Sitten käytiin "meidän linnassa" niin kuin seurana ollut pikku E taisi todeta, ei meillä Lahtelaisilla taida muuta linnaa olla kuin tuo kaunis kaupungintalo. Jos paikallisena ei ole tullut käytyä niin kipaiskaa tämäkin joskus läpi, mut ainakin yllätti miten hieno rakennus oli sisältä.

 Yllätti myös se että Hämeenkadulla entisissä City Poolin-tiloissa on joskus toiminut kauppahalli ja tänään siellä oli käsityöläismarkkinat. Seinillä oli piirustuksia mitä tiloihin oli suunniteltu ja sinne sai myös kirjoittaa oman ideansa, suunnitteilla kuului olevan jonkinlainen tuottajatori-tyyppinen kauppahalli,saas nähdä mitä tulee.

Lahen paras kauppa Petit St. Louis Store järjesti sisäpihallaan designkirppiksen ja grillailua,ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen myös ensi vuonna,käteisen kanssa,siellä näytti olevan vaikka mitä designherkkuja kaupan.  Kauppa itse ansaitseekin oman postauksensa myöhemmin.

A ainakin tykkäsi, osallistui myös kyselyyn missä piti kertoa Lahen kaunein ja paras paikka, kuulemma jäähalli.

Sadepäivän hommia

On paeta kirjastoon.Meillä on ihana kirjasto Lahden keskustassa,lastenosastolla on hauskat lukuneliöt minne voi uppoutua lukemaan tai hyppimään;)
Neiti Etsivät löytyivät edelleen hyllystä,muistan kuinka ne lapsena tuli ahmittua kaikki.
Sateista iltaa:)

Piste.

Piste on Lahden taideinstituutin lopputyönäyttely,menkää kattomaan! Kaapelitehtaalle!

Viime päivät lipsuivat vahingossa (vai tahallaan) väsymyksen puolelle,innostuneisuus oli kadoksissa ja ajatus hukassa. Onneksi se oli kovin hetkellistä ja nyt ollaan taas raiteilla,voidaan loistavasti ja nautitaan elämästä.
Joka päivä on tärkeää muistaa pysähtyä jonkun äärelle,nauttia hetkistä,pienuuksista. Tänään pysähdyin kahdesti; ensin taivaallisen muffinsin lumoihin ja nyt kun näkymä sohvalta on tuo viimeinen. Life is goood!