perjantai 9. joulukuuta 2016

Kuinka kaikki muuttuu ja valokuvien tärkeys


Toimistopäivä. Etsiessäni macin uumenista yhtä kuvaa äsken unohduin selailemaan valokuvia viimeisen vuoden ajalta. Uskomatonta miten paljon sitä vuodessa muuttuu, lapset eniten mutta yllättävän paljon myös asiat ympärillä ja välillä ihmisetkin.

Jokunen kuukausi sitten taisin ääneenkin sanoa kuinka paikallaan kaikki asiat tuntuivat olevan ja nyt yhtäkkiä kaikki on muuttunut. No ei nyt ihan kaikki vaikka tuntuukin siltä, työpaikan vaihdos oli ja on niin suuri että se ravisteli koko perhe-elämämme hyvällä tavalla uusiksi. Ennen uuteen hyppäämistä saan nauttia välitilasta, olla iltaisin kotona ja kuunnella millainen olen. On nimittäin hassua kuinka vähän sitä kerkeää itseään kuuntelemaan ja kuinka plajon altistuu kiireessä sille että tekee niinkuin muutkin, tavasta. Nyt kun on ollut enemmän aikaa on omat arvot kirjattu ylös, niiden mukainen elämä vaatii vielä hieman asettelua ja luopumista mutta matka on aina päämäärää mielenkiintoisempi.

Niistä kuvista, ilman niitä kuvia olisi moni asia vuoden varrelta unohtunut, nyt moni hetki palasi uudelleen mieleen ja hymyilytti paljon. Isäni on onneksi todellinen valokuvaaja ja hänellä on myös minulta puuttuva arkistointigeeni ja kaikki miljoonat kuvat ovat pedanttisessa järjestyksessä, kunnioitettavaa. Ja mikä aarre nuo kuvat ovatkaan.

Blogi on herännyt henkiin siis,vihdoin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti