Uhkasi mennä ruokailut jo jos ei hyvällä niin pahalla linjalle. Mä näen ihan punaista nykyään jos ruokaa heitetään huvikseen menemään ja lapsia kun ei viitsi pakottaa syömäänkään koska ruokaan olisi toivottavaa syntyä positiivinen suhde. Yksi elämän highlighteista on hyvä ruoka.
Miksi en ollut ottanut lapsia enemmän mukaan ruoan laittoon, no laiskuuttani, mutta nyt kun otan alkaa tunnelin päässä olla valoa.
Kuinka ärsyttävän yksinkertaista, kun ihan ite-tehtynä tuntuu se ruoka maistuvan ihan erille,olishan se pitänyt muistaa. Lähettiin rohkeasti lasten kanssa sokerittomalle viikolle maanantaina. Viikon ruokalistaan suunnittelin mukaan myös väli- ja iltapalat ettei tuu kiireessä mitään hätäratkasuja ja toistaiseksi ollaan selvitty. Sekä hengissä että positiivisessa hengessä.
Eat your greens ei ole meidän lapsille ollut mikään lempimotto, mutta päätin että nyt en luovuta,enää ikinä. Smoothiet ja mehujäät siis aseeksi, tuossa yllä on avokado-päärynä mehujää tältä päivältä ja toinen söi, toinen ei. Melkein voiton puolella siis;)
Olen sitkeästi tarjonnut meidän lapsille vihanneksia ihan pienestä saakka vaihtelevin menestyksin. Esikoinen nyrpistelee edelleen kahdeksanvuotiaanakin, keskimmäinen on aina syönyt ihan mitä tahansa, kuopus on selvästi tunnesyöjä ja ne vihanneksetkin uppoavat ihan fiiliksen mukaan. Mutta kyllä silti huomaan, että on se sitkeys palkittukin jo, sillä ei nirso esikoinen söisi yhtään vihanneksia ilman totuttelua.
VastaaPoistaMeilläkin ovat ihan erilaisia syöjiä nämä kaksi vanhempaa, mikä toiselle maistuu niin ei toiselle taas ollenkaan. Sitkeys ja kärsivällisyys on tässä(kin) asiassa lasten kohdalla juurikin se avain, tänään oli smoothieaamu ja toiselle meni,toiselle ei=)
VastaaPoista