Ystäväni starttasi eilen 10 kuukauden maailmanympärysmatkalle, lopetti työnsä,myi maallisen omaisuutensa ja lähti. Hän asuu toisella puolella maapalloa joten mulla on onni kohdata hänet tällä matkallaan ja kuulostella fiiliksiä kun hän saapuu Suomeen.
Maailman ihmeiden sijasta me ollaan tänään keskimmäisen kanssa ihmetelty valoa,tuijoteltu tätä lattialle tippunutta tulppaanin lehdykkää.
Tanssittu itsemme hikeen Pharell Williamsin Happy-biisin tahdissa.
En lähtisi,ainakaan nyt mutta joku muu rohkeutta vaativa kolkuttelee koko ajan takaraivossa.
Haaveilen usein tuollaisesta irtiotosta. Siinä olisi hyvät ja huonot puolensa. Ehkä kuitenkin ennemmin asuisin yhdessä paikassa ulkomailla sen vuoden tai puoli vuotta ja reissailisin siinä lähellä. Pidempi jatkuva matkustaminen tekee ainakin itselläni sellaisen kokemusähkyn, eikä sitten jaksa enää innostua oikein mistään, vaikka paikka olisi kuinka hieno. Mutta 10kk irtiotto olisi kyllä ihan mahtavaa.
VastaaPoistaOlen ihan samoilla linjoilla että samaan paikkaa asettuminen toimisi paremmin, ainakin tässä elämäntilanteessa. Opiskeluvuosien ulkomaanasumiset ovat jättäneet sellaisen pysyvän kaukokaipuun mikä on vielä toteutettava kyllä!
Poista