Kesän ensimmäinen purjehdus

  

Tai no "purjehdus", oltiin koko porukalla tutustumassa veneeseen viime viikonloppuna ja vähän hakemassa tuntumaa siihen millaista on kolmen lapsen kanssa yöpyminen veneessä,tullaanko hulluiksi vai kokeillaan uudestaan. Vene sentään irtosi hetkeksi laituristakin että kävästiin vesillä mutta moottorilla.
Tämä pienin seilori on se haastavin henkilö näihin hommiin.
Ei tultu hulluiksi ja mennään pian uudestaan, en silti väitä ettenkö odottaisi purjehdusreissua ihan vaan aikuisten keskenkin.

Mutta vesi ja vene ja Päijänne. Ihan parasta.

Vene on kimppavene ystäväpariskunnan kanssa niin miehet jatkoivat viikoksi purjehtimaan. Kesänmakua näissä hommissa.

Itsetehty huuhteluaine

En muista mistä tämä idea tuli,mutta innostuin lauantaina tekemään huuhteluaineen itse. 

Tykkään käyttää eteerisiä öljyjä arjessa vaikka mihin ja nyt ne pääsivät myös tuoksuttamaan pyykkiä.

 

Idea on tosi simppeli, tarvitset vain etikkaa,hanasta vettä ja tuoksuoljyä!

Etikkaa neljä desiä.

Desin verran vettä.

Valitsemaasi tuoksua 10-20 tippaa,laitoin piparminttua 20 tippaa ja tuli just hyvä!

Lorautan sellasen puoli desiä/desin per koneellinen! 

Lasipullo on muuten löytö vanhan kotimme uumenista ja on odottanut kärsivällisesti vuoroaan päästä jälleen hyötykäyttöön.

Laiskan valot.

 Tuossa reilusti ennen joulua ostin mustaa paperinarua,uuden purkin erikeeperiä,valosarjan sekä kaivoin vadin varastosta. Tarkoitukseni oli tehdä sellaiset paperinarupallot valojen ympärille,kivasti ajateltu.
En sitten tehnyt.
Tein kuitenkin nuorimmaisen huoneeseen käyttämättömistä muffinssi vuoista tälläiset matalamman riman versiot;)
Ja edelleen muuten tuossa taulussa hänen seinällään lukee mun itselleni kehystämä fiiliksen nostattaja, hänelle on tulossa hieman toisenlainen taulu, on vaan jäänyt vaihtamatta.
Että ei se ole niin vakavaa, ottakaa iisisti.

Se oli hyvä.

Istutaan alas ja katsellaan vähän taaksepäin, summataan.
Eilen, vielä viime vuonna siis, olin jokseenkin sitä mieltä että 2015 oli sellainen vuosi etten tehnyt mitään,en yhtään mitään. Tänään,vuonna 2016 olen viime vuoden valokuvat läpi selattuani sitä mieltä että vuosi 2015 oli yksi elämäni parhaimmista, by far!
On meinaan istuttu alas, katseltu taaksepäin ja summattu. Koko vuosi on ollut tiedostamatta ja suurilta osin tietoisestikin sellaista pohdintaa, koko elämän suunnan haastamista.
Ja jotenkin aika ässä fiilis että näin uuden vuoden alussa on lapsellisen innoissaan tulevasta, menneet on käyty läpi ja nyt ollaan tyhjänä sivuna valmiina uudelle ajalle.
Mutta vuosi 2015, se oli hyvä.

Maailman helpoin näkkileipä

 Mies toi kaupasta pussin, lisäsin siihen 4 desiä kiehuvaa vettä, 3 ruokalusikallista öljyä,annoin seisoa kymmenisen minuuttia. 175 asteiseen uuniin noin 55 minuutiksi,ehkä pidemmäksikin, riippuen uunista.
Ja muuten päälle sormisuolaa ja yrttejä jos haluaa.

 Gluteeniton, rapea,nopea.....NAM!

Ei pelkkä perunannosto.

Eiliseen perunannostoon kiteytyi yllättäen moni asia. Spontaanisuus vai miten se sanotaan sekä luonto ja läsnäolo. Lauantai aamuna meillä ei ollut edes mielessä lähteä perunannostoon vaan päivä meinasi olla sitä samaa vähän ulkona tossa pihalla,ruokaa ja viikkosiivousta. Just.

 Koska tuo edellämainittu on alkanut tuntumaan vähän tylsältä,hyvältä mutta tylsältä,piti asialle tehdä jotain. Meillä on perheen sisällä vähän sellanen motto että jos joku asia tuntuu siltä että siitä pitää ruveta valittamaan niin kannattaa se asia muuttaa. Kun täällä elää tasavuosipohdintaa harrastava mies ja jousimies kenen ainakin henkinen laukku on koko ajan pakattuna, oli aika pienille muutoksille.

Tasavuosipohtija oli töissä,mutta me muut unohdettiin se siivous ja pakattiin itsemme autoon kohti enoni taloa. Läsnäolo tulee tuolla maalla ihan automaattisesti, ympärillä kun on peltoa metsää ja lapsuusmuistot niin rauhoittuu kummasti. Lapset olivat innoissaan ja E ihan pähkinöinä kun "Äiti, äiti, kato täältä tulee prinsessaperunoita"kun maasta nostettiin punaista perunaa. Isoja juttuja.

Koska tuo spontaani perunannosto teki hyvää, pyhitän maanantain hyvän muusikin parissa siivoukselle ja aion tänään nauttia paikallisesta koripallosta paikan päällä ja kotona himmentää valot ja sytyttää kynttilät. Koska elää pitää nyt siivota voi huomenna;)

Arkiruokaa.Hyvää arkiruokaa

Syksyiset illat on kyllä ihan varmasti alkuperäisesti suunniteltu pelkästään ulkoilulle, auringonpaiste syksyisenä hieman jo hämärään taittavana iltana, parasta! Tai sellainen raikkaudellaan ylitsevuotava sade, aika kivaa sekin!

Ruokapoliittisesti se tarkoittaa jotain sillä aikaa valmistuvaa ja tämän tämäniltainen oli kaikessa helppoudessaan ja hetkessä keksittynä yllättävän hyvää.

Laita uuni pariinsataan lämpenemään. Heittele öljyttyyn uunivuokaan kaapista löytyvät juurekset, meillä oli batattia,perunaa ja paprikaa. Paista pannulla kananpaloille ruskea pinta ja heittele vuokaan juuresten kaveriksi, käytin rintafileita mitkä saksin pienemmiksi mutta jätin reilun kokoisiksi silti.
Sekaan ruokakermaa tai ihan kermaa jos tykkää käyttää sitä kuten minä;)
Ja se miksi tämä oli niiiin hyvää niin sekaan chilisulatejuustoa, meillä oli kaapissa Polven Juustolan todella maukas versio mutta löytyy varmaan ihan kaupan omistakin valikoimista. Chili antaa just sitä potkua muuten niin tavalliseen arkimättöön. Uuniin ja ulkoile vajaa tunti.

Päälle tuoreita yrttejä ja aikuisten laseihin torstain kunniaksi valkoviiniä. Koska elämä on=)